Ajatuksia omasta johtajuudesta ja päätöksenteosta

Olen lukenut paljon kirjallisuutta johtajuudesta viime aikoina, johtuen siitä, että oma työnkuvani on suuren muutoksen alla. Olen pohtinut omaa johtajuuttani; millainen olen johtajana. Millainen haluaisin olla johtajana, siltä osin kuin siihen itse pystyisin vaikuttamaan. Edellisillä lähipäivillä meitä pyydettiin miettimään, mikä tekee minusta hyvän johtajan. Huomasin, kun mietin asiaa myöhemmin, etten oikeastaan osannut vastata tuohon kysymykseen. Tosin yksittäisiä ominaisuuksia emme saaneet vastaukseksi antaa, joten ehkä mietin tuota vastausta liian analyyttisesti ja syvällisesti. Silti asia jäi vaivaamaan.

Paneuduinkin siis asiaan perusteellisemmin ja sain käsiini kirjan Druckerin parhaat – Peter Druckerin keskeiset ajatukset -60 vuotta johtamistutkimusta ja -tietoa. Tunnistin itseni ja omat vahvuuteni kirjasta helposti.  Mieli oli korkealla, ehkä osaisinkin valjastaa omat vahvuuteni konkreettisesti käyttöön ja tunnistaa itsestäni hyvän johtajan ominaisuudet ja toimintatavat  ja pukea ne vieläpä sanoiksi. (Mainittakoon, että huomasin myös, kuinka paljon minulla on edelleen opittavaa ja kuinka keskeneräinen olen :) eli jalat pysyivät maassa innostuksestani huolimatta).

Olen sisäistänyt hyvin sen ajatuksen jo vuosia sitten aloittaessani esimiehenä, että johtajuus on työtä. Se ei ole etuoikeus tai asema, vaan se on velvollisuus ja vastuu, jonka kannan itse syyttelemättä muita, siihen kuuluu asetetut päämäärät ja tavoitetaso, josta en tingi. Siihen kuuluu tieto siitä, mikä on oikein ja mikä on toivottavaa. Ja tieto siitä, etten hallitse ympärilläni olevaa maailmaa.  En pelkää muiden vahvuuksia, vaan haluan tiimiini vahvoja persoonia, ketkä osaavat työnsä mahdollisesti jopa minuakin paremmin, koska lopullinen vastuu työstä on minulla. Ja päätöksenteko. Yksi johtajuuden kulmakivistä.

Usein ajatellaan, että tehokas johtaja tekee paljon päätöksiä. Drucker on toista mieltä. Hänen mukaansa parhaimmat johtajat tekevät vain vähän päätöksiä, sillä he keskittyvät tärkeisiin päätöksiin, niihin, joilla on merkitystä tulevaisuuden kannalta. Johtajan ei pitäisi sotkeutua päätöksiin, jotka voidaan tehdä siellä missä toimintakin tapahtuu.  Hän lisää myös, että päätöksenteossa ristiriitoja ei pidä pelätä. Vasta niiden myötä päätöksentekoon saadaan pintaa syvempiä taustoja.  Itse huomasin ajattelevani tätä lukiessa,  kuinka helppoa päätöksenteko on aina ollut minulle ja toisaalta, kuinka helppoa minun on ollut antaa myös muiden tehdä päätöksiä.  Kyky kompromisseihin on välttämätöntä, kun oikeaa tai väärää vastausta ei ole. Tällöin on luotettava omaan intuitioon siitä, mikä on oikein?

Olen aina ollut rohkea ja avoin keskustelija ja minulla on ollut selkeä visio asioista ja päätösten takana olevista perusteista. Jos en ole tiennyt jotain, olen ottanut selvää.  Arvot ohjaajat päätöksentekoa ja useimmiten oikean päätöksen tuntee. Vaadin aina sekä itseltäni että muilta perustelut sille, miksi he ovat jotain mieltä tai mihin he perustavat jonkin päätöksen. Kannustan jokaista ottamaan osaa päätöksistä heräävään keskusteluun ja kertomaan mielipiteensä asiaan, perusteluineen. Mitä suurempi päätös, sitä enemmän se herättää mielipiteitä ja tunteita, eikä vain positiivisessa mielessä. Erimielisyyksiä työyhteisössä ei kuitenkaan pidä vältellä. Johtajan on kyettävä kohtaamaan työyhteisössä nousevat erimielisyydet avoimesti ja käännettävä ne voimavaraksi. Erimielisyydet tuovat  oikein hyödynnettyinä työyhteisöön energiaa, mutta se vaatii luottamusta työyhteisön sisällä. Hyvä on myös muistaa, ettei kaikkia voi kuitenkaan miellyttää, eikä erimielisyydet myöskään tarkoita päätöksen muuttumista. Työyhteisöä pitää kuunnella, mutta johtajan tehtävä on myös uskaltaa tehdä päätökset huolimatta muiden mielipiteistä.  Päätöksestä on pitkä matka toimintaan ja viimeistään siinä vaiheessa johtajat kyvyt punnitaan.

Petra