Olen lukenut paljon kirjallisuutta johtajuudesta viime
aikoina, johtuen siitä, että oma työnkuvani on suuren muutoksen alla. Olen
pohtinut omaa johtajuuttani; millainen olen johtajana. Millainen haluaisin olla johtajana, siltä osin
kuin siihen itse pystyisin vaikuttamaan. Edellisillä lähipäivillä meitä
pyydettiin miettimään, mikä tekee minusta hyvän johtajan. Huomasin, kun mietin
asiaa myöhemmin, etten oikeastaan osannut vastata tuohon kysymykseen. Tosin
yksittäisiä ominaisuuksia emme saaneet vastaukseksi antaa, joten ehkä mietin
tuota vastausta liian analyyttisesti ja syvällisesti. Silti asia jäi vaivaamaan.
Paneuduinkin siis asiaan perusteellisemmin ja sain käsiini
kirjan Druckerin parhaat – Peter Druckerin keskeiset ajatukset -60 vuotta
johtamistutkimusta ja -tietoa. Tunnistin itseni ja omat vahvuuteni kirjasta
helposti. Mieli oli korkealla,
ehkä osaisinkin valjastaa omat vahvuuteni konkreettisesti käyttöön ja tunnistaa
itsestäni hyvän johtajan ominaisuudet ja toimintatavat ja pukea ne vieläpä sanoiksi.
(Mainittakoon, että huomasin myös, kuinka paljon minulla on edelleen opittavaa
ja kuinka keskeneräinen olen :) eli jalat pysyivät maassa innostuksestani huolimatta).
Olen sisäistänyt hyvin sen ajatuksen jo vuosia sitten
aloittaessani esimiehenä, että johtajuus on työtä. Se ei ole etuoikeus tai
asema, vaan se on velvollisuus ja vastuu, jonka kannan itse syyttelemättä
muita, siihen kuuluu asetetut päämäärät ja tavoitetaso, josta en tingi. Siihen
kuuluu tieto siitä, mikä on oikein ja mikä on toivottavaa. Ja tieto siitä,
etten hallitse ympärilläni olevaa maailmaa. En pelkää muiden vahvuuksia, vaan haluan tiimiini vahvoja
persoonia, ketkä osaavat työnsä mahdollisesti jopa minuakin paremmin, koska
lopullinen vastuu työstä on minulla. Ja päätöksenteko. Yksi johtajuuden
kulmakivistä.
Usein ajatellaan, että tehokas johtaja tekee paljon päätöksiä.
Drucker on toista mieltä. Hänen mukaansa parhaimmat johtajat tekevät vain vähän
päätöksiä, sillä he keskittyvät tärkeisiin päätöksiin, niihin, joilla on
merkitystä tulevaisuuden kannalta. Johtajan ei pitäisi sotkeutua päätöksiin,
jotka voidaan tehdä siellä missä toimintakin tapahtuu. Hän lisää myös, että päätöksenteossa
ristiriitoja ei pidä pelätä. Vasta niiden myötä päätöksentekoon saadaan pintaa
syvempiä taustoja. Itse huomasin
ajattelevani tätä lukiessa, kuinka
helppoa päätöksenteko on aina ollut minulle ja toisaalta, kuinka helppoa minun
on ollut antaa myös muiden tehdä päätöksiä. Kyky kompromisseihin on välttämätöntä, kun oikeaa tai väärää
vastausta ei ole. Tällöin on luotettava omaan intuitioon siitä, mikä on oikein?
Olen aina ollut rohkea ja avoin keskustelija ja minulla on
ollut selkeä visio asioista ja päätösten takana olevista perusteista. Jos en
ole tiennyt jotain, olen ottanut selvää. Arvot ohjaajat päätöksentekoa ja useimmiten oikean päätöksen
tuntee. Vaadin aina sekä itseltäni että muilta perustelut sille, miksi he ovat
jotain mieltä tai mihin he perustavat jonkin päätöksen. Kannustan jokaista
ottamaan osaa päätöksistä heräävään keskusteluun ja kertomaan mielipiteensä
asiaan, perusteluineen. Mitä suurempi päätös, sitä enemmän se herättää mielipiteitä
ja tunteita, eikä vain positiivisessa mielessä. Erimielisyyksiä työyhteisössä
ei kuitenkaan pidä vältellä. Johtajan on kyettävä kohtaamaan työyhteisössä
nousevat erimielisyydet avoimesti ja käännettävä ne voimavaraksi. Erimielisyydet
tuovat oikein hyödynnettyinä
työyhteisöön energiaa, mutta se vaatii luottamusta työyhteisön sisällä. Hyvä on
myös muistaa, ettei kaikkia voi kuitenkaan miellyttää, eikä erimielisyydet myöskään
tarkoita päätöksen muuttumista. Työyhteisöä pitää kuunnella, mutta johtajan
tehtävä on myös uskaltaa tehdä päätökset huolimatta muiden mielipiteistä. Päätöksestä on pitkä matka toimintaan
ja viimeistään siinä vaiheessa johtajat kyvyt punnitaan.
Petra
